Tässä kirjoituksessa tutkin sitä, miten kiltit ja empaattiset ihmiset voivat löytää paremman tuntuman omiin rajoihinsa. Erottelen toisistaan neutraaleja, negatiivisia ja positiivia rajoja ja nostan niiden yhteydessä esiin itsetuntemusta kasvattavia kysymyksiä, joiden avulla haastan sinua pohtimaan aihetta omalla kohdallasi. Pohdin myös vihan tunteen yhteyttä rajoihin ja tekstin lopussa on vielä ajatus kiltteydestä.
1) Tunnista omat neutraalit rajasi
Rajojen asettamisesta puhuttaessa mieleen nousee helposti ensimmäisenä jonkinlainen epämiellyttävä konfliktitilanne, jossa joku hyökkää ja toinen puolustautuu. Tällainen rajatilakonflikti tarjoilee kuitenkin vain yhden näkökulman rajojen tarkasteluun. Raja on itsessään neutraali käsite, joka liittyy ihmisen yksilöllisyyden kokemukseen.
Omat neutraalit rajat muodostuvat siis yksinkertaisesti sellaisia asioita ja teoista, joista pidät ja jotka koet miellyttäväksi. Neutraali raja on asia, joka erottaa sinut toisesta ihmisestä. Neutraali raja on asia, jolle sanot mielelläsi kyllä.
Esimerksi lauseet olen introvertti, pidän suklaajäätelöstä ja olen sosionomiopiskelija ilmaisevat rajojasi. Ne antavat tietoa sinun yksilöllisyydestäsi, mielenkiinnon- ja samaistumisenkohteistasi sekä preferensseistäsi.
Neutraaleja rajoja voi tutkailla kysymyksillä:
Mistä minä tykkään? Millainen ihminen minä olen? Millainen olen yksityiselämässäni? Millainen on työminäni? Millaisia asioita arvostan? Millä tavalla toimin, kun toimin arvojeni mukaisesti?
2) Apua, rajatilaloukkaus!
Kun joku rikkoo rajojasi ja siitä aiheutuu jonkinlainen yhteenotto tai selkkaus, on tarkastelun kohteena negatiiviset tai konfrontoivat rajat. Rajoja rikotaan tai ainakin uhataan rikkoa, joko tarkoituksella tai vahingossa.
Tähän asetelmaan kuuluu vahvoja tunteita, kuten pelkoa, uhkaa, suuttumusta, vihaa, loukkaamista, syyllistämistä ja syyttelyä. Tai mykkäkoulua, sotatilaa tai välien viilenemistä.
On luonnollista haluta välttää konflikteja. Varsinkin jos kokee itsensä kiltiksi, empaattiseksi tai herkäksi yksilöksi, joka haluaa ottaa toisten tunteet huomioon. Liiallisen ristiriitojen välttelyn varjopuolena on kuitenkin monenlaisia muita epämukavuuksia, kuten toisen miellyttäminen oman itsensä kadottamisen kustannuksella, katkeruuden kerääminen, pettyminen ja itseluottamuksen huononeminen.
Jos kukaan ei suutu mikään ei muutu – vanha sananlasku voi olla kannustava lause sietää konfliktin herättämiä tunteita. Suuttumus on luontainen reaktio rajojen rikkomiseen. Vihaisuus auttaa vetämään rajoja ja sanomaan EI. Vihan tunteen voi nähdä tuovan mukanaan muutokseen tarvittavaa voimaa.
Konflikteja kohdatessa tärkeiksi kysymyksiksi nousee:
Miten reagoin, kun joku ylittää rajani?
Miten puolustan itseäni?
Miten kommunikoin rajojani?
Miten kieltäydyn?
Kuka puolustaa minua tarvittaessa?
Miten kasvatan konfliktin sietokykyäni?
Millaisia taitoja ja voimavaroja minulla on käytettävissä konfliktitilanteissa?
Mikä kaikki antaa minulle rohkeutta kohdata vaikea tilanne?
Miten tämä konflikti voisi olla minulle hyödyksi, mikä on sen syvempi oppi?
Miten itse rikon omia rajojani?
Mikä tai kuka rajoittaa minua? Miten rajoitan itse itseäni?
3) Mukavuusalueen tuollapuolen
Rajojen ylittäminen voi olla myös toivottu ja tavoiteltu, positiivinen asia.
Halu ylittää rajoja on ihmiskunnan kehityksen tae. Kun puhutaan positiivisista tai evolutiivisista rajoista, on luotaista haluta puskea rajojaan, ylittää niitä, voittaa itsensä ja voittaa muut. Esimerkiksi urheiluissa rajojen ylitykset ovat riemastuttavia. Mitään uutta ei luoda, ellei ylitetä olemassa olevia rajoja ja rajoituksia. On olemassa eriarvoisuutta luovia lasikattoja, joiden rikkoutumista kuuluukin tavoitella.
Omien rajojen hahmottaminen positiivisesta vinkkelistä voi tarjoita kiltille ihmisille uusia näkökulmia. Rajojen kanssa työskentely voi olla voimaannuttavaa, tarjota onnistumisen tunteita ja auttaa jämäkämmän minäkuvan vahvistumisessa.
Millä tavalla saan nautintoa rajojani ylittämisestä?
Mitä henkilökohtaisia ennätyksiä haluan rikkoa?
Mitä uutta haluan oppia?
Millaisia mittareita minulla on oman edistymiseni huomaamiseksi?
4) Sinuiksi vihan tunteen kanssa
Vihan tunteella on vahva yhteys terveisiin rajoihin ja terveet rajat ovat yhdistettävissä hyvinvointiin ja hyvälaatuisiin ihmissuhteisiin.
Viha on tunne, joka nousee kun alkaa näyttää siltä, että joku tai jokin on rikkomassa oikeuksiasi. Kun koemme itsemme uhatuksi, meissä käynnistyy välittömästi sekä fysiologinen että psyykkinen kiihtymystila.
Viha on tunne – ja se on eri asia kuin aggressiviisuus tai muu vihan siivittämä toiminta. Vihaa on siis mahdollista tuntea ilman, että sen vallassa toimitaan. Impulssikontrolli on yksi käsite, jolla voidaan määrittää vihan tunteen muuntumista toiminnaksi. Tunne tuottaa yllykkeen – ja jos pystyy havaitsemaan sen pienen välin yllykkeen ja toiminnan välillä, pääsee valitsemaan itse sitä, mitä tunteiden seurauksena haluaa tai ei halua tehdä.
Viha tuo esiin oman tahdon. Jos oma tahto on nujerrettu jo lapsena tai nuorena, aikuisuuden suhteissa voi näkyä esimerkiksi apeutena ja ohitetuksi tulemisena. Koetaan, että toinen jyrää suhteessa, vaikka itse ei osata tuoda esiin keskusteluun omia tarpeita, toiveita ja odotuksia.
Usein hukassaolo aikuisena korreloi terveiden rajojen hahmottamisen vaikeuden kanssa. Kun omiin rajoihin ja omaan reviiriin aletaan tutustumaan ja niiden mukaan toimimaan, prosessiin kuuluu syyllisyyden tunteiden herääminen. Syyllisyyttä on tärkeä normalisoida, koska siitäkin huolimatta, että syyllisyyden tunne viestii rajojen piirtämisen yhteydessä, että olisi tekemässä jotain väärää, suunta on aivan oikea. Rajojen vetämisestä nousevan syyllisyyden tunteen voi opetella ottamaan merkkinä siitä, että omien rajojen vahvistuminen prosessi on paraikaa käynnissä.
Työskentely vihan tunteiden kanssa voi olla myös antoisaa, mikäli kestää siihen liittyvien tuntemuksien epämukavuuden. Viha on kutsu kuulla kipu sen alla. Kivun taustalla voi olla monet asiat, kuten hylätyksi tulemisen pelko, epävarmuus, huoli, turvallisuuden tarve, luottamisen tarve, turhautuminen, yksinäisyys, ymmärryksen tarve, loukkaantuminen, fyysiset kivut kuten vatsakivut tai allergiat tai purkautumaton aistikuorma.
Vihaa voi ajatella väylänä omaan totuuteen. Se näyttää peittelemättä ja vimmaisesti epäkohtia, vääryyksiä ja sitä, mitä ei olisi pitänyt tapahtua. Totuudellisuus itsensä kanssa mahdollistaa totuudellisuuden myös muissa ihmissuhteissa. Se on mahdollisuus rakentaa sellaisia vuorovaikutustilanteita, joissa saa olla autenttinen.
Vihan tunne hellittää, kun sen alla olevat tunteet, ajatukset ja tarpeet kuullaan ja kohdataan. Kun omaa vihaa oppii kuuntelemaan herkällä korvalla, usein jo mieto ärtymyksen tunne riittää havahduttamaan, että nyt on jotakin meneillään, ottamaan pienen pysähdyksen ja tarkistamaan, mitä tarvetta on vailla.
Ärtymys tuo ilmi oman rajan tunnistamisen, ja silloin käsitykset omista rajoista ja omasta reviiristä ovat jo riittävän selkeitä.
Millainen suhde minulla on omaan vihaani?
Entä toisen vihaan?
Entä vihan tunteeseen itseensä?
Saiko lapsuuden perheessäni ilmaista vihaa?
5) Kiltteys on eri asia kuin ystävällisyys
Kiltille, empaattiselle ja herkälle ihmiselle on luonnollista huomioida muut ihmiset ja varmistaa, että heillä on kaikki hyvin. Kiltteys voi kuitenkin kääntyä helposti muiden miellyttämiseksi oman itsensä kustannuksella, kuten aiemmin todettiin. Kiltteydellä on myös pinnallinen kaiku, olipa kiltisti tehty.
Kiltteyden teemaa voi ajatella toisella tavalla: ystävällisyyden näkökulmasta. Ihminen, jolle ystävällisyys on tärkeä arvo, pitää toisten huomioimista tärkeänä asiana, mutta itsensä huomioimista aivan yhtä tärkeänä.
Seuraavan kerran, kun huomioit muita ihmisiä, voit testata tätä ajatusta kysymällä itseltäsi olenko kiltti vai olenko ystävällinen? Mikä olisi ystävällinen ele tässä tilanteessa? Miten olen ystävällinen myös itseäni kohtaan?
Lähteitä & lisää luettavaa aiheesta
https://www.ok5.fi/blog/vihan-ja-aggression-myonteinen-voima-podcast-vieraana-heli-pruuki
https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/mita-tarkoittaa-sina-tarvitset-rajat
https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/perustunteet-miksi-tarvitsemme-vihaa
Kirjoittajasta:
Sanna kohtaa ihmisiä shiatsun ja lyhytterapian merkeissä Lohjalla. Hän pohtii blogissaan ihmisyyden moninaisuutta täydeltä laajuudeltaan: haavoista, haasteista ja kärsimyksestä aina harmoniaan ja eksistenssin riemuun saakka.
