Miten sanaton vuorovaikutus ilmenee terapiatyössä? Miten kehollisuutta voi hyödyntää lyhytterapiakohtaamisessa?

Minulle on luontaista etsiä siltoja, näkymättömiäkin yhteyksiä, erilaisten systeemien välille. Keskustelumuotoisen lyhytterapian ja kehollisen hoitamisen, shiatsun, välille avautuu useita kiinnostavia sidoksia. 

Kun shiatsuasiakas saapuu hoitoonsa, pyrin vastaanottamaan hänet pehmeydellä. Pehmeys pohjustaa tilaa pysähtymiselle, avautumiselle, kuuntelulle ja asiakkaan tarinan ja kehon vastaanottamiselle. Suurin osa asiakkaista hakee shiatsusta rentoutumista, hellittämistä, irti päästämistä. Jotta pystyy rentoutumaan, on oltava jokin kannatteleva rakenne, jota vasten rentoutumisen on mahdollista tapahtua. 

Kokemuksellisesti: jos istut nyt tuolissa, niin mitä enemmän luotat tuolin kannatteluun, sitä paremmin voit rentouttaa sellaiset lihakset, joita et tarvitse juuri nyt. Saatat huomata, että painovoimaa vastaan ei tarvitse taistella.

Rentoutumiseen tarvittava pohja alkaa rakentumaan ihan kohtaamisen ensimmäisistä sekunneista lähtien. Tämä perusta muodostuu ennen kaikkea turvallisuudesta ja luottamuksesta. Tiedostan, että vaikka luomme hoidon perustaa yhdessä asiakkaan kanssa, terapeuttina minä olen siitä aina vetovastuussa.

Samankaltainen pehmeyden ajatus minulla on mukana myös lyhytterapiakohtaamisessa. 

Pehmennän katseeni, ranteeni ja olemukseni. Teen itselleni mikrorentoutuksia, esimerkiksi otsaan, leukaperiin ja hartia-alueelle. Aina välillä hengitän vatsaani hieman syvemmin. Tapaamisen alussa saatan peilata tarkoituksellisesti asiakkaan istumisasentoa, rakentaen näin luottamusta verbaalisen viestinnän rinnalla myös kehollisella tasolla.

Shiatsun kautta olen oppinut, että jos kiristän liiaksi lihaksiani tai rajoitan hengitystäni, silloin luultavasti kiristyy myös otteeni – ja se välittyy asiakkaalle. Tämä on saanut minut harjoittelemaan tietoisesti kehon osien rentouttamista tilanteessa kuin tilanteessa, siinä määrin kun se on mahdollista. Yleensä aina, kun muistan tämän ajatuksen ja pikaskannaan kehoni, niin löydän jonkin kohdan, jossa pystyn hellittämään ainakin hitusen. Mielikuvallisesti voin lähettää itselleni rentouttavan aallon, joka pyyhkäisee kehoni lävitse ja rentouttaa sellaisia kohtia, jossa sille on tarvetta.

Kehomme siis reagoi: ajatuksiimme, tunteisiimme sekä käsillä olevaan vuorovaikutukseen toisen ihmisen kanssa eli myös toisen ihmisen ajatuksiin ja tunteisiin.  Tämä ilmiö tapahtuu jokaisen kehossa, huomasimme sitä tai emme. Arkikielellä voimme sanoa, että tunteet tarttuu.

Pystyn virittäytymään tähän ajatukseen, kun kuvittelen, että energiakehomme tai auramme reagoivat toisiinsa. Voin tunnustella vuorovaikutuksemme laatua omassa kehossani. Minun on mahdollista saada informaatiota asiakkaan ajatuksista, tuntemuksista tai jumikohdista oman kehoni kautta. Olen vuosia harjoitellut sitä, mitä edellisen lauseen tiedolla kannattaa tehdä. Tyydyn tässä kohtaa yleistävään lauseeseen siitä, että neutraali hyväksyntä on tehokkain tie eteenpäin. 

Sillä, miten olen kehossani, on vaikutusta kohtaamaani asiakkaaseen. 

Kuvaamani ilmiö tunnetaan myös tieteen maailmassa. Puhutaan polyvagaalisesta teoriasta ja vagushermosta. Tämä autonomisen hermoston teoria selittää kehollisen mekanismin, jonka kautta kykenemme turvalliseen yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Hermostomme reagoivat toinen toisiinsa. Arkisessa esimerkissä aikuisen rauhallisuus tyynnyttää pelokasta lasta, sillä hän auttaa lasta jäsentämään omaa tunnekokemustaan, myös hermostojen tasolla. Koska olemme laumalaji, ihminen rauhoittuu parhaiten toisen (turvallisen) ihmisen seurassa. 

Lyhytterapiakohtaamisessa pyrin huomioimaan asiakkaan kehon viestimiä eleita hänen sanojensa rinnalla. Nämä voivat olla esimerkiksi muutoksia asennoissa, kiristymisiä, lysähtämisiä tai avautumisia. Asiakas antaa suoraa palautetta keskustelusta myös kehonsa kautta, jos sitä vaan osaa lukea. Usein asiakkaat puhuvat käsillään: he työntävät jotain kauemmas, piiloutuvat niiden taakse, suojaavat, peittävät, avaavat tai viuhtovat niillä.

Kehon kieli voi myös olla ristiriidassa sanotun kanssa. On tutkittu, että 60–90% prosenttia viestin vaikuttavuudesta syntyy sanattoman vuorovaikutuksen kautta. Itse sanojen vaikuttavuus koko viestin vaikuttavuuden suhteen on siis yllättävän alhainen. 

Vuorovaikutus voi hämääntyä silloin, kun se mitä sanotaan on jonkinlaisessa ristiriidassa siihen miten sanotaan. Kun sanat eivät sovikaan ihmisen eleisiin, kehonkieleen, ilmeisiin, äänenpainoon tai puheen sävyyn. Ristiriitaisuus antaa minulle aina vihjeen tarkentavien lisäkysymysten esittämiseen.

Vaikeista asioista puhuminen vaatii rohkeutta. Toisinaan tärkeitä asioita ujutetaan sivulauseisiin tai lauseen puolikkaisiin. Ongelmaa saatetaan pienentää tai vähätellä. Terapeuttina kiinnitän huomiota tällaisiin hiljaisuuksiin, sivulauseisiin ja signaalien ristiriitaisuuksiin ja pyrin nostamaan niitä esille yhteisen tarkastelun kohteeksi. 

Lempeästi, mutta sinnikkäästi.

Voisin sanoa, että holistinen kohtaaminen tarkoittaa minulle sitä, että kuuntelen asiakasta kaikilla aisteillani. Poimin informaatiota useita eri aistikanavia pitkin, sillä sanojen mahdollistamalla vuorovaikutuksella on oma rajallisuutensa. Jokainen ihminen on oma ainutlaatuinen, uniikki ja moniulotteisuudessaan kiehtova kokonaisuutensa.

---

Heräsikö sinulla kiinnostus kokeilla terapeuttista työskentelyä kanssani? Syyskuussa minulle on avautumassa uusia paikkoja lyhytterapiaan. Shiatsuhoidon ajanvaraukseen pääset suoraan tästä linkistä.